Sattuipa eräänä aamuna Lahden Rautatieasemalla keväällä 1978

 Olin aamujunalla postinvaihdossa, kun venäläisistä vaunuista purkautui ulos tämä ryhmä, jota kukaan ei ollut Lahdessa vastassa. Reippaana nuorena miehenä autoimme VR:n miesten kanssa ryhmän tavarat asemalle ja koska meillä oli sen verran yhteistä kielitaitoa sain selville, että ryhmä oli Tsekkoslovakiasta ja sieltä Slovakian puolelta.
 Hoidin työvuoroni loppuun ja palasin asemalle hommaamaan ryhmälle apua.

 Lahdessa oli silloin helpoin tapa auttaa venäjää puhuvia soittamalla Eila Sirnelälle.
 Eila saapui paikalle, kun oli ensin selvittänyt, että ryhmä oli vain laitettu Leningradissa väärään junaan ja heitä odotettiin Suomeen vasta päivällä tulevalla Moskovan junalla.

 Eila Sirnelällä oli homma hallussa siihen aikaan ja ei aikaakaan kun pääsin minäkin tutustumaan, mitä turisteille Lahdessa esitellään. Sain silloin aivan valoisan kuvan kotikaupungistani ja Pentti Papinahon 1975 Lahden Sairaalanmäelle pystytetty Hakkapeliittojen kotiinpaluu patsas tuli myös esiteltyä näille turisteille, joiden kotiseudulla hakkapeliitat olivat sotineet.

 Turistikierroksen jälkeen ryhmä sai vapaa-aikaa tutustua Lahteen ja minä tarjosin kahvit kotonani ryhmänjohtajalle Katina Kühnovalle, jolta sain myöhemmin kiitoskortin Nitrasta läheltä Bratslavaa.
 Sen verran olen netistä häntäkin seurannut, että hän vietti osallistuvaa elämää myöhemminkin niin paljon, että en ihmetellyt, että hän sai kauniit muistosanat tyttäreltään marraskuussa 2014.

 Laitan tähän lainauksen tekstistä. Ehkä joku Nitrassa kiinnittää siihen huomion ja katsoo nämä 40 vuotta vanhat kuvat.

Pohrebná rozlúčka so sestrou Katinou Kühnovou 15. 11.

Laitan tämän joulukortinkin tähän niin saa värikäs tarina minun osalta lopun.